Vinkkejä esityksen käsittelyyn luokassa
Nykyteatteri on oman aikamme tuoretta teatteria. Sen esityskieli on tuttua nykyajassa eläville, eikä sen ymmärtämiseen vaadita erityistä osaamista. Nykyteatterin tehtäviin kuuluu myös uusien näkökulmien avaaminen ja toisinaan katsoja saattaa huomata joutuneensa epämukavuusaluelleen. Valmiiden vastauksien sijaan saattaakin herätä liuta uusia kysymyksiä.
Nykyteatterin tarinankerronta ei välttämättä perustu alusta loppuun kerrottuun ehjään tarinaan. Sen sijaan kerronnassa saatetaan hyödyntää takaumia tai poukkoilevampaa kerrontaa, eikä esityksestä ehkä löydy perinteistä draaman kaarta. Kun katsoja on tietoinen siitä, ettei kerronta aina etene kronologisesti, helpottuu myös esityksen seuraaminen. Halutessanne voittekin ennen esitystä kokeilla harjoitusta koulupäivän juoni, jonka kuvaus löytyy alempaa, harjoituspankista.
Yhteinen, oma kokemus
Nykyteatteriesitys koulun omassa liikuntasalissa on yhdistävä kokemus, josta pääsevät osalliseksi niin oppilaat, opettajat kuin esiintyjätkin. Parhaimmillaan jaettu taidekokemus toimii luokkahengen lujittajana.
Vaikka kaikki katsojat kokevat saman esityksen, muodostuu siitä jokaisen mielessä oma henkilökohtainen käsitys. Jokainen tulkitsee esitystä omista lähtökohdistaan ja omaan elämäänsä peilaten.
Toisinaan joku katsoja saattaa poimia esityksestä teemoja, joita valtaosa, tai edes esityksen työryhmä ei havaitse. Silti myös valtavirrasta poikkeava katsomiskokemus on aivan yhtä oikea. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun taidekokemuksesta keskustellaan yhteisesti luokassa. Omaan tulkintaan voi aina luottaa.
Taidekokemuksen jakaminen ja sen hyödyt
Oman taidekokemuksen sanoittaminen ja jakaminen auttaa katsojaa tunnistamaan omia tunteitaan ja reflektoimaan maailmankuvaansa.
Kun kokemuksista keskustellaan sallivassa ja avoimessa ilmapiirissä korostuu oppilaan käsitys siitä, että hänen kokemuksensa ja mielipiteensä on arvokas.
Erilaisten tulkintojen ja mielipiteiden kuuleminen puolestaan avartaa ajatusmaailmaa ja auttaa ymmärtämään erilaisuutta. Empatiataidot kehittyvät, kun oppilaat pääsevät osallisiksi toistensa kokemuksista ja esityksen herättämistä tunteista.
Yhdessä ihmetellen
Esimerkkejä keskustelun avauksista luokassa.
- Mitä koimme?
- Mitä tunteita esitys sinussa herätti? (Myös negatiivisia tunteita on hyvä käsitellä. On hedelmällistä pohtia yhdessä, mikä esityksessä tylsistytti, ärsytti tai pelotti jne.)
- Miten kuvailisit esityksen lavastusta? Muuttuiko näyttämökuva esityksen aikana?
- Minkälaisia ääniä / musiikkia esityksessä kuultiin?
- Mitä tunnelmia esityksessä oli?
Vaihtoehtoisesti esitystä voi lähteä avaaman adjektiivien kautta. Tämä lähestymistapa sopii hyvin nuoremmille ja vähemmän kokeneille teatterin katsojille.
Jokaisen kysymyksen jälkeen esitetään jatkokysymys, -Miksi? tai -Mikä saa sinut sanomaan niin?
- Mikä hetki oli mielestäsi kaunis?
- Entä oliko jokin kohta tai asia esityksessä mielestäsi ruma tai ällöttävä?
- Mikä nauratti tai oli hassua?
- Mikä kohta oli mielestäsi pelottava?
- Tylsistyitkö jossain vaiheessa?
- Mikä esityksessä oli outoa?
- Löysitkö esityksestä jotain surullista?
Jäikö jokin asia arveluttamaan? Kaikkiin kysymyksiin ei aina tarvitse löytää vastauksia, opettaja ja oppilaat voivat yhdessä jakaa ihmetyksen tunteen.
Tämä keskustelu sopii myös hyvin lämmittelyksi hetkestä patsas -harjoitukselle, jonka kuvaus löytyy alempaa.
HARJOITUSPANKKI
Harjoituksia katsomiskokemuksen käsittelyyn luokkahuoneessa. Voit poimia harjoituksista sen, joka parhaiten sopii luokallenne tai kokeilla useampaa.
Harjoituksia ennen esitystä:
Koulupäivän juoni
Useimmat tarinat kulkevat aikajanan mukaisesti noudatellen klassista draaman kaarta. Tämän harjoituksen tarkoitus on haastaa oppilaat pohtimaan miten tarinan voi kertoa eri tavoin.
Tehtävä:
Jaa luokka neljään ryhmään.
Esitetään valinnainen koulupäivä patsaskuvin. Patsaskuvissa voi olla myös pientä liikettä tai ääntä. Yksi ryhmä esittää patsaskuvat kronologisessa järjestyksessä. toinen ryhmä esittää kuvansa simultaanisti, kolmas käänteisesti ja neljäs sattumanvaraisessa järjestyksessä.
Jokainen ryhmä harjoittelee patsaskuvansa ja päättää missä järjestyksessä ne esitetään. Ennen esiintymistä ryhmät kertovat opettajalle, kuinka monta kuvaa heidän esityksessään on. Patsaskuvia vaihdetaan opettajan merkistä, esim. käsien taputuksesta.
Vinkki nuorempien oppilaiden kanssa voidaan koulupäivän sijaan käyttää tuttua satua, esim. Punahilkkaa ja kertoa se patsaskuvin. Tässä tapauksessa satu on hyvä ensin käydä läpi oppilaiden kanssa.
Esityspaikkana pulpetti
Pyydä oppilaita kuvittelemaan, että he työskentelevät teatterin lavastajina. Heidän tehtävänsä on suunnitella lavastus esitykseen, joka kertoo heidän omasta elämästään.
Tehtävä: Jokainen valitsee yhden paikan, jolla on tärkeä rooli omassa elämässä. Paikka voi olla oma huone tai huone jonkun läheisen kodista, myös ulkotila tai vaikka omaan harrastukseen liittyvä tila käy hyvin.
Seuraavaksi oppilaat tekevät pulpetilleen lavastuksen valitsemastaan tilasta. Materiaalina käytetään luokkahuoneesta tai penaalista löytyviä tavaroita. Halutessaan voi myös piirtää paperille ja leikata pienoismallin itsestään ja sijoittaa sen näyttämökuvaan.
Vaikka paikka on valittu omasta elämästä, ei lavastuksen tarvitse olla realistinen, mielikuvituksen käyttö on sallittua. Jokainen päättää itse haluaako tehdä runsaan vai minimalistisen lavastuksen.
Lopuksi pidetään pieni näyttely, jonka aikana kierretään katsomassa toisten lavastuksia.
Opettaja muistuttaa, että näyttelytilassa kuljetaan rauhallisesti, toisten töihin ei kosketa. Lavastuksia ei myöskään kommentoida ikävästi.
Vinkki: voitte halutessanne sammuttaa luokkahuoneen valot, opettaja valaisee yhden teoksen kerrallaan puhelimen taskulampulla.
Rentoutus – Aistit auki kohti esitystä
Pieni hiljentymishetki ennen esitystä auttaa oppilaita rauhoittumaan ja keskittymään esityksen aikana. Halutessaan voi ennen esitykseen siirtymistä kokeilla seuraavaa rentoutusharjoitusta. Harjoituksen tarkoituksena on vähentää jännitystä ja auttaa oppilaita keskittymään esityksen aikana.
Harjoitus tehdään istuen omilla paikoilla. Ennen aloitusta on hyvä muistuttaa, ettei harjoituksen aikana haeta katsekontaktia luokkakavereiden kanssa, jotta keskittyminen pysyy omissa aistimuksissa. Jos mahdollista, sammutetaan valot luokkahuoneesta.
Opettaja vetää rentoutuksen puhumalla rauhallisella äänellä.
Vaihe 1 kuuntelu
Pyydä oppilaita sulkemaan silmänsä ja kuuntelemaan omaa hengitystään. Tämän jälkeen siirrytään kuuntelemaan omaa sydämen sykettä. Halutessaan voi siirtää käden rintakehälle sydämen päälle tai muuhun pulssikohtaan.
Seuraavaksi kehotetaan oppilaita suuntaamaan huomionsa luokkahuoneesta kuuluviin ääniin. Kun ollaan ihan hiljaa paikallaan pääsevät luokkahuoneen äänet ja myös luokan ulkopuolelta tulevat äänet pääosaan. Kuuluuko luokkahuoneesta ääniä, joita et ole ennen huomannut?
Vaihe 2 katselu
Pyydä oppilaita ylläpitämään hiljaisuutta ja samalla avaamaan silmänsä.
Annetaan katseen hakeutua luokkahuoneen tuttuihin asioihin, kuten tauluun, kelloon, ikkunoihin tai lattiaan. Kehota oppilaita seuraavaksi etsimään katseellaan asioita, joita et ole tullut ennen huomanneeksi. Kannusta heitä huomaamaan pienetkin yksityiskohdat, kuten uusi heijastin luokkakaverin repussa tai halkeama katon maalissa.
Lopuksi voit vielä kehottaa oppilaita tervehtimään toisiaan hiljaisesti, katseella ja hymyllä. Tämä saattaa aiheuttaa luokassa naurunpyrskähdyksiä, mikä ei haittaa, ainakin rentoutus saa hyväntuulisen lopun.
Opettaja päättää harjoituksen hyväksi havaitsemallaan hetkellä.
Halutessaan rentoutuksen voi purkaa, niin että halukkaat saavat viitata ja nimetä jonkin äänen, jonka kuulivat luokkahuoneesta tai tutun tai uuden kohdan, johon kiinnittivät katseensa rentoutuksen aikana.
Esityksen jälkeen tehtäviä harjoitteita:
Mysteerihahmo
Parin kanssa / pienryhmissä: Kukin ryhmässä valitsee vuorollaan yhden esityksen hahmoista. Muut esittävät kysymyksiä ja yrittävät arvailla kuka hahmoista voisi olla. Kysymyksien ei tarvitse liittyä esityksessä koettuihin asioihin, vaan mielikuvituksen käyttö on sallittua. Tässä muutamia esimerkkikysymyksiä:
- Mikä on hahmon lempielokuva, -karkki tai -vuodenaika?
- Hahmon inhokkiruoka tai väri?
- Mistä hahmo unelmoi?
- Mikä on hahmon pahin painajainen?
Käsiohjelma
Tehtävän voi tehdä pienryhmässä, pareittain tai yksin.
Muistelkaa juuri näkemäänne esitystä ja kuvitelkaa, että olette osa sen työryhmää. Tehtävänne on laatia esityksen käsiohjelmaan kansilehti. Aloittakaa suunnittelemalla, minkä tyyppinen kansi voisi parhaiten kuvastaa esitystä ja sen tyyliä.
Hetkestä patsas
Kukin valitsee jonkin hetken esityksestä, joka puhutteli. Puhutteleva kohta voi olla kohtauksesta, joka oli hauska tai kaunis. Mutta lähtökohdaksi käy myös esim. hämmentävä tai omituinen kohta. Tee hetkestä patsaskuva.
Voit esimerkiksi ottaa asennon, joka kuvastaa yhtä esityksen hahmoista kyseisellä hetkellä tai muuttua vaikka esineeksi, jota esityksessä käytettiin. Myös abstraktimpi asia, kuten tunnetila tai esityksessä kuultu ääni sopii hyvin lähtökohdaksi patsaalle. Opettaja kiertää luokassa ja koskettaa jokaista patsasta vuorollaan. Tällöin patsas saa puhua. Kerrotaan mitä patsas esittää ja miksi oppilas valitsi juuri kyseisen kohdan esityksessä.
Opettajan tehtävä on myös huolehtia siitä, ettei kenenkään patsasta kommentoida ikävästi tai kyseenalaistaen.
Hämmennyskartta
Jäikö jokin asia esityksessä ihmetyttämään?
Tämän harjoituksen tarkoituksena on oppia kestämään epävarmuutta ja keskeneräisyyttä. Näin saadaan tilaa uteliaisuudelle ja esityksen herättämät kysymykset saavat kasvupohjaa oppilaiden mielissä.
Pyydä oppilaita kirjoittamaan paperilapulle jokin asia joka heidän mielestään esityksessä oli outo tai hämmentävä. Jos tuntui että esityksessä kaikki oli selkeää, voi lappuun myös kirjoittaa kysymyksen jollekin esityksen hahmoista.
Lappujen sisällöt voidaan lopuksi heijastaa luokan taululle tai liimata kartongille ja lukea ääneen, niin että kaikki pääsevät osalliseksi ihmettelystä.